Ensimmäinen neuvolakin oli ja meni jo monta viikkoa sitten. Neuvolan kätilö oli minun vanha tuttuni edellisessä raskaudessa ja olikin mukava mennä tutun henkilön pakeille. Sain jopa nähdä ensivilkaisun uudesta tulokkaasta vaikka vähän aikaa joutuikin ultralla etsimään pikkuruista asukasta. Joku siellä masussa kuitenkin oli ja sydänkin löi oikein napakasti :)
Ensimmäisessä raskaudessa siis halusin mennä niin neuvolaan kuin neuvolalääkärille yksityiselle puolelle ja koskaan en katunut sitä päätöstä. Kun odotusaikana keskustelin mammafoorumeilla muiden odottajien kanssa niin heidän neuvolakokemuksensa eivät aina olleet läheskään yhtä mukavia kuin minulla. En väitä että kaikkialla julkisen puolen hoito olisi huonoa. Valitettavasti omat kokemukseni julkisen puolen terveydenhuollosta on olleet melko ala-arvoisia.
Minulla on kuitenkin mahdollisuus hyödyntää yksityisen puolen palveluja ja niin teen myös tässäkin raskaudessa. Haluan nauttia tästä toisesta ja luultavasti viimeisestä raskaudestani niin paljon kuin se suinkin vaan on mahdollista ja koen saavani toivomaani palvelutasoa yksityisellä sektorilla.
Viime viikko kului meillä hyvin paljon samalla lailla kun niin monella muullakin Pk-seutulaisella; hiihtolomaillen. Pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon ja ajoimme monenmonta tuntia määränpäähämme Vuokattiin. Siellä asustimme viikon ajan lomakylässä nauttien talvesta ja perheen yhteisestä ajasta. Esikoisemme oli aivan onnessaan kun Isi oli kokoajan "kotona" ja aktiviteettimme pyörivätkin aikalailla esikoisen mieltymysten ympärillä. Pulkkailua, lumessa mönkimistä, leikkipuistoissa puuhastelua, lisää pulkkailua ja hieman uintia kylpylässä. Harmillisesti saimme Isännän kanssa vatsataudin ja olimme vuoteen omia pari päivää. Onneksi esikoinen pääsi naapurimökkiin mummin ja papan luo evakkoon eikä hän saanut tartuntaa. Vatsatautia lukuunottamatta oli oikein onnistunut loma, harmi vain kun se loppui niin nopeasti.
Viimeisestä kirjoituksesta on tosiaan kulunut jo niin paljon aikaa että ehdin tässä välissä käydä neuvolalääkärissäkin NT-ultrassa. Tähän lääkärikäyntiin Isäntäkin pääsi mukaan tapaamaan uutta tulokasta ja äkkiähän se sieltä löytyi. 37 mm pitkä tirppiäinen köllötteli tyytyväisenä pussukassaan. Eikä mennyt aikaakaan kun pikkuruiset kädet ja jalat alkoivat villisti sätkimään ja pieni lapsen alku melskasi innoissaan kodissaan :) Lääkäri kirjoitti kertomukseenkin kuinka oli oikein vilkas lapsi :D
Saimme myös tietää jotain melko hämmentävää tässä ultrassa. Meidän uusi vauva ei kaikenaikaa ole ollut yksin masussa. Sieltä löytyi nimittäin myös toinen ruskuaispussi, tosin se oli tyhjä. Raskaus oli kuitenkin alkanut kaksosraskautena mutta vain toinen alkioista oli alkanut kunnolla kehittymään. Tämä uutinen oli melko hämmentävä sillä Isännän kanssa vähän pelättiinkin sitä että mitäs sitten jos saadaankin kaksoset. Meidän molempien lähisuvussa on kaksosia ja näin ollen olisi se voinut osua meidänkin kohdalle.
Tämä herätti ainakin minussa todella ristiriitaisia ajatuksia. Kuinka lähellä se olikaan että oltaisiin saatu kaksoset. Toisaalta olin helpottunut että vauvoja onkin tulossa vain yksi mutta samalla mielessä kummittelee selittämätön haikeus... Varmastihan me olisimme kahden pikkuisen kanssa selvitty, todella rankkaa se olisi kuitenkin ollut.
Ainiin! Pahoinvointikausi on jotakuinkin ohi! :)
- Amanda
 |
| Tiitiäinen Rv 10+4 |
