Neuvolaa, ultraa ja yleistä väsymystä

Aika kuluu kuin siivillä ja bloggaaminenkin on ollut ihan hunningolla. En vain ole jaksanut. Päivä menee esikoisen päivärytmien pyörittämiseen ja illalla vielä viimeisillä voimillani yritän hoitaa parisuhdetta Isännän kanssa. <3

Ensimmäinen neuvolakin oli ja meni jo monta viikkoa sitten. Neuvolan kätilö oli minun vanha tuttuni edellisessä raskaudessa ja olikin mukava mennä tutun henkilön pakeille. Sain jopa nähdä ensivilkaisun uudesta tulokkaasta vaikka vähän aikaa joutuikin ultralla etsimään pikkuruista asukasta. Joku siellä masussa kuitenkin oli ja sydänkin löi oikein napakasti :)

Ensimmäisessä raskaudessa siis halusin mennä niin neuvolaan kuin neuvolalääkärille yksityiselle puolelle ja koskaan en katunut sitä päätöstä. Kun odotusaikana keskustelin mammafoorumeilla muiden odottajien kanssa niin heidän neuvolakokemuksensa eivät aina olleet läheskään yhtä mukavia kuin minulla. En väitä että kaikkialla julkisen puolen hoito olisi huonoa. Valitettavasti omat kokemukseni julkisen puolen terveydenhuollosta on olleet melko ala-arvoisia.
Minulla on kuitenkin mahdollisuus hyödyntää yksityisen puolen palveluja ja niin teen myös tässäkin raskaudessa. Haluan nauttia tästä toisesta ja luultavasti viimeisestä raskaudestani niin paljon kuin se suinkin vaan on mahdollista ja koen saavani toivomaani palvelutasoa yksityisellä sektorilla.

Viime viikko kului meillä hyvin paljon samalla lailla kun niin monella muullakin Pk-seutulaisella; hiihtolomaillen. Pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon ja ajoimme monenmonta tuntia määränpäähämme Vuokattiin. Siellä asustimme viikon ajan lomakylässä nauttien talvesta ja perheen yhteisestä ajasta. Esikoisemme oli aivan onnessaan kun Isi oli kokoajan "kotona" ja aktiviteettimme pyörivätkin aikalailla esikoisen mieltymysten ympärillä. Pulkkailua, lumessa mönkimistä, leikkipuistoissa puuhastelua, lisää pulkkailua ja hieman uintia kylpylässä. Harmillisesti saimme Isännän kanssa vatsataudin ja olimme vuoteen omia pari päivää. Onneksi esikoinen pääsi naapurimökkiin mummin ja papan luo evakkoon eikä hän saanut tartuntaa. Vatsatautia lukuunottamatta oli oikein onnistunut loma, harmi vain kun se loppui niin nopeasti.

Viimeisestä kirjoituksesta on tosiaan kulunut jo niin paljon aikaa että ehdin tässä välissä käydä neuvolalääkärissäkin NT-ultrassa.  Tähän lääkärikäyntiin Isäntäkin pääsi mukaan tapaamaan uutta tulokasta ja äkkiähän se sieltä löytyi. 37 mm pitkä tirppiäinen köllötteli tyytyväisenä pussukassaan. Eikä mennyt aikaakaan kun pikkuruiset kädet ja jalat alkoivat villisti sätkimään ja pieni lapsen alku melskasi innoissaan kodissaan :) Lääkäri kirjoitti kertomukseenkin kuinka oli oikein vilkas lapsi :D
Saimme myös tietää jotain melko hämmentävää tässä ultrassa. Meidän uusi vauva ei kaikenaikaa ole ollut yksin masussa. Sieltä löytyi nimittäin myös toinen ruskuaispussi, tosin se oli tyhjä. Raskaus oli kuitenkin alkanut kaksosraskautena mutta vain toinen alkioista oli alkanut kunnolla kehittymään. Tämä uutinen oli melko hämmentävä sillä Isännän kanssa vähän pelättiinkin sitä että mitäs sitten jos saadaankin kaksoset. Meidän molempien lähisuvussa on kaksosia ja näin ollen olisi se voinut osua meidänkin kohdalle.
Tämä herätti ainakin minussa todella ristiriitaisia ajatuksia. Kuinka lähellä se olikaan että oltaisiin saatu kaksoset. Toisaalta olin helpottunut että vauvoja onkin tulossa vain yksi mutta samalla mielessä kummittelee selittämätön haikeus... Varmastihan me olisimme kahden pikkuisen kanssa selvitty, todella rankkaa se olisi kuitenkin ollut.

Ainiin! Pahoinvointikausi on jotakuinkin ohi! :)


- Amanda

Tiitiäinen Rv 10+4

Oireiden metsästystä

... 4 raskaustestiä myöhemmin.

Ihmeellistä tämä raskausaika kun edellinen kerta ei ollut missään määrin samanlainen kun tämä uusi odotus. Eräs yhteneväisyys on loputon väsymys mikä tekee arjen pyörittämisestä melko haasteellista. Väsynyt äiti ei millään meinaa keksiä riittävästi tekemistä 1,5 vuotiaalle täystuholle. Siispä asumme tätä nykyä pommikentällä sillä rakas esikoisemme purkaa patoutuneen energiansa kodin perusteelliseen tuhoamiseen.

Ensimmäisenä iltana plussan jälkeen en millään saanut unta sillä sormeni haisivat erittäin häiritsevästi ihan suolakurkulle!! Enkä ollut edes käsitellyt kyseistä säilykettä moneen kuukauteen. o.O Kävin pesemässä kädet usean otteeseen mutta haju vain pysyi sitkeästi käsissä. Viimein annoin periksi ja yritin piilottaa suolakurkkukäteni syvälle peiton alle ja saada unenpäästä kiinni.

Seuraavana aamuna keittömme oli täynnä toistaan ällöttävämpiä hajuja. Samoin kylpyhuone; pyykinpesuaine oli yhtäkkiä muuttunut hajunystyrät syövyttäväksi myrkyksi. Onneksi lohtu oli lähellä, ihan nenänmitan päässä. Sillä tuttuakin tutumpi raskausoire oli taas saapunut.. flunssa. Nenä vuotaa kuin niagara konsanaan kokoajan ja kaikenaikaa. Positiivista tässä kuitenkin on se ettei sitten haista kaikkia oksennusreaktion aikaansaavia hajuja. Oi tätä ihanaa raskausaikaa <3

Huomenna on ensimmäinen neuvola... Jännittää!!! :) <3

Plussa!!!

Maitoa, banaania, cosmo, limua.. Luettelin mielessäni kauppalistaa kulkiessani keskittyneenä kaupan käytävillä. Takaraivossa jomotti vielä yksi, kaikista tärkein ostos; raskaustesti. Haen sen viimeisenä jotta voin piilottaa sen muiden ostosten alle. Jos vaikka käy niin että joku tuttu tulee vastaan.
Limuhyllyltä isännälle greippilimua ja sitten luontaistuote- ja laihdutushyllylle. Kuka on keksinyt että raskaustestit kuuluvat sinne???

Muina naisina käyskentelin raskaustestien luo. Aarg.. tietenkin hyllyllä on ruuhkaa. Tosin, ei raskaustestien vuoksi vaan laihdutusvalmisteiden. Onhan nyt kuitenkin taas se aika vuodesta jolloin pidetään kynsin hampain kiinni itselleen tehdystä lupauksesta elämäntapamuutokseen.
Olin jo valmiiksi suunnitellut miten hyllyllä toimitaan. Testi nopeasti kärryyn ja banaanipussi päälle ettei kukaan vaan näe mitä olen ostamassa. Mutta... Hyllylle olikin ilmestynyt uusi testi tutun pregcheckin viereen. Mitäs tämä tämmöinen on? Hämmennyn ja sekuntit kuluvat. Otanko tutun testin jonka tulokseen olen tähän mennessä joka kerta pettynyt vai tuon uuden. Tuttu? Uusi? Tuttu? Uusi? AAAAGH! Nappaan kärryyn uuden testin ja sitten äkkkiä kassalle!

Kotona jätän Isännän huolehtimaan esikoisestamme ja säntään vessaan. Tärisevin käsin avaan testipaketin ja revin suojamuovin auki. Siinä se nyt on. Viaton valkoinen pötkylä joka pian saattaa muuttaa elämämme suunnan.

Minuutit kuluvat.. Kauankohan olen jo istunut tässä pöntöllä. Ihan kuin testi-ikkunaan tulisi jotain. vai tuleeko sittenkään. Kyllä! Jotain siihen ilmestyy! Säntään Isännän luo ja yritän käyttäytyä tyynesti. Isäntä ei tietenkään nää mitään viivaa. Yritän inttää että kyllä se siinä näkyy, odottellaan vielä hetki jos se siitä vahvistuisi. Ja vahvistuihan se! :) Viiva on hentoinen mutta selkeä viiva se kuitenkin on <3

Hämmennystä, iloa, lisää hämmennystä, riemua... Tunteiden kirjo on sanoinkuvaamaton. Olen jopa hieman kateellinen Isännälle koska hän on täysin viilipyttynä. Ei suostu vielä uskomaan todeksi.
Illan mittaan Isäntä kuitenkin käy moneen otteeseen vilkuilemassa testiä keittiön pöydällä ja palaa tyytyväisenä olohuoneeseen ilmoittaakseen että nyt se viiva näkyy jo paljon paremmin <3

Kun viimein saimme esikoisen unten maille oli hyvä hetki käydä hieman läpi omia tuntojamme. Tietenkin olemme ennenkaikkea iloisia, tätähän me halusimme. :) Samalla kuitenkin pelottaa pienen tiitiäisen puolesta. Raskaus on kuitenkin vielä niin hirveän alussa ja se voi mennä kesken milloin vain. Isäntä osasi hienosti lohduttaa minua huolessani ja annoin lopulta itselleni luvan olla ihan pikkuisen innoissani :)

Edessä on pitkät ja varmasti haasteelliset n. 8 kuukautta. Tervetuloa mukaan matkalle :)

-Amanda