Plussa!!!

Maitoa, banaania, cosmo, limua.. Luettelin mielessäni kauppalistaa kulkiessani keskittyneenä kaupan käytävillä. Takaraivossa jomotti vielä yksi, kaikista tärkein ostos; raskaustesti. Haen sen viimeisenä jotta voin piilottaa sen muiden ostosten alle. Jos vaikka käy niin että joku tuttu tulee vastaan.
Limuhyllyltä isännälle greippilimua ja sitten luontaistuote- ja laihdutushyllylle. Kuka on keksinyt että raskaustestit kuuluvat sinne???

Muina naisina käyskentelin raskaustestien luo. Aarg.. tietenkin hyllyllä on ruuhkaa. Tosin, ei raskaustestien vuoksi vaan laihdutusvalmisteiden. Onhan nyt kuitenkin taas se aika vuodesta jolloin pidetään kynsin hampain kiinni itselleen tehdystä lupauksesta elämäntapamuutokseen.
Olin jo valmiiksi suunnitellut miten hyllyllä toimitaan. Testi nopeasti kärryyn ja banaanipussi päälle ettei kukaan vaan näe mitä olen ostamassa. Mutta... Hyllylle olikin ilmestynyt uusi testi tutun pregcheckin viereen. Mitäs tämä tämmöinen on? Hämmennyn ja sekuntit kuluvat. Otanko tutun testin jonka tulokseen olen tähän mennessä joka kerta pettynyt vai tuon uuden. Tuttu? Uusi? Tuttu? Uusi? AAAAGH! Nappaan kärryyn uuden testin ja sitten äkkkiä kassalle!

Kotona jätän Isännän huolehtimaan esikoisestamme ja säntään vessaan. Tärisevin käsin avaan testipaketin ja revin suojamuovin auki. Siinä se nyt on. Viaton valkoinen pötkylä joka pian saattaa muuttaa elämämme suunnan.

Minuutit kuluvat.. Kauankohan olen jo istunut tässä pöntöllä. Ihan kuin testi-ikkunaan tulisi jotain. vai tuleeko sittenkään. Kyllä! Jotain siihen ilmestyy! Säntään Isännän luo ja yritän käyttäytyä tyynesti. Isäntä ei tietenkään nää mitään viivaa. Yritän inttää että kyllä se siinä näkyy, odottellaan vielä hetki jos se siitä vahvistuisi. Ja vahvistuihan se! :) Viiva on hentoinen mutta selkeä viiva se kuitenkin on <3

Hämmennystä, iloa, lisää hämmennystä, riemua... Tunteiden kirjo on sanoinkuvaamaton. Olen jopa hieman kateellinen Isännälle koska hän on täysin viilipyttynä. Ei suostu vielä uskomaan todeksi.
Illan mittaan Isäntä kuitenkin käy moneen otteeseen vilkuilemassa testiä keittiön pöydällä ja palaa tyytyväisenä olohuoneeseen ilmoittaakseen että nyt se viiva näkyy jo paljon paremmin <3

Kun viimein saimme esikoisen unten maille oli hyvä hetki käydä hieman läpi omia tuntojamme. Tietenkin olemme ennenkaikkea iloisia, tätähän me halusimme. :) Samalla kuitenkin pelottaa pienen tiitiäisen puolesta. Raskaus on kuitenkin vielä niin hirveän alussa ja se voi mennä kesken milloin vain. Isäntä osasi hienosti lohduttaa minua huolessani ja annoin lopulta itselleni luvan olla ihan pikkuisen innoissani :)

Edessä on pitkät ja varmasti haasteelliset n. 8 kuukautta. Tervetuloa mukaan matkalle :)

-Amanda